tiistai 10. joulukuuta 2013

Avoimet nostotekniikkapajat alkavat keväällä 2014

Olemme usein saaneet kuulla, että on "ihan epistä" että Lauran olympianostojen tekniikkapajat ovat yleensä vain järjestävien salien asiakkaille. Olemme Crossfit10K:n kanssa kuulleet toiveenne ja järjestämme kaikille avoimia pajoja keväällä 2014.

Speedsters Coachingin nettisivut ilmoittautumislomakkeineen aukeavat tammikuussa, mutta sitä ennen mukaan voi ilmoittautua Facebook-ryhmämme kautta jättämällä meille viestin, josta käy ilmi tekniikkapajan ajankohta, laskutusosoite sekä sähköpostiosoite. Samasta paikasta saat halutessasi myös lisätietoja tapahtumista.

Tekniikkapajojen ajankohdat:


10.1. ensikertalaiset 12.00-13.30 (TÄYNNÄ), jo kokeilleet 13.45-15.45 (TÄYNNÄ)

9.2.   ensikertalaiset 12.00-13.30

23.3. jo kokeilleet 12.00-14.00 (TÄYNNÄ)

30.3. jo kokeilleet 12.00-14.00

9.5.   ensikertalaiset 12.00-13.30, jo kokeilleet 13.45-15.45

18.5. jo kokeilleet 12.00-14.00

Tekniikkapajan hinta on 62€ (sis. alv 24%). Jos ilmoittaudut kerralla kahteen pajaan, yhteishinta on 110€ (sis. alv 24%). Ensikertalainen tarkoittaa sitä, että et ole juurikaan kokeillut tempausta ja rinnallevetoa + työntöä aikaisemmin. Jo kokeillut harjoittelija on tehnyt molempia nostomuotoja (vaikka vain muutamaan otteseen) esimerkiksi muun lajin yhteydessä tai itsekseen. Älä siis ole turhan vaatimaton ja ilmoittaudu ensikertalaisten ryhmään, ellet kirjaimellisesti ole sitä :)

Pajat järjestetään Konalassa, Crossfit10K:n tiloissa, katso lisää täältä.

Tekniikkapajat vetää Speedsters Coach Laura Niemelä, painonnoston ammattivalmentaja (VAT). Laura on vetänyt tekniikkapajoja vuodesta 2009, tällä hetkellä pajoissa ja leireillä käy vuosittain noin 500 innokasta harjoittelijaa. Tervetuloa mukaan oppimaan uutta, tai osta vaikka ystävälle tekniikkapaja joululahjaksi!

Iloisia leiritunnelmia marraskuulta 2013


maanantai 7. lokakuuta 2013

Vieraskynä: Treenarikin tarvitsee treenarin by Laura Lehtilä

Johdannon on kirjoittanut Laura N

Otsikon verbinä voisi olla ihan yhtä hyvin myös "ansaitsee"! "Thinking outsiden the box" - hyvin usein nimenomaan oman pikku laation ulkopuolelta ajatteleminen on kaikista vaikeinta. Asiat ovat liian lähellä ja helposti ei näe metsää puilta. Liian usein me ammattilaisetkin jäämme jumittamaan omassa harjoittelussamme samoihin kaavoihin liian pitkäksi aikaa emmekä uskalla/ymmärrä hakea tuoretta näkökulmaa ja muutosta ulkopuolelta. Tai sitten emme ymmärrä oman työmme kuormittavuutta ennenkuin väsymme liikaa. Asiakkaillemme toki hoidamme samat asiat tunnollisesti kuntoon. Suutarilla itsellään ei ole kenkiä?

Yksi Speedstersien kantavista arvoista on rohkea ja avoin yhteistyö yli lajirajojen. Jokaisesta kohtaamisesta voi oppia jotain ja pienistäkin oivalluksista voi kasvaa suuria asioita. Ei kysyvä tieltä eksy.

Olen vuosittain mukana 4-5 PT-koulutuksessa ja jokaisessa tulee esille otsikoitu seikka. Olin mietinyt jo jonkin aikaa kirjoittaa aiheesta, mutta koska yritän itse vielä sinnitellä kilpaurheilijana valmennuksen alaisena, teksti lähti aina eri urille kuin olin ajatellut. Niinpä pyysin erästä treenaria, jolle olen ollut treenarina itse, kirjoittamaan artikkelin. Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia mentorina joillekin tulevaisuuden lupauksille, joista yksi on vieraskynämme Laura Lehtilä. Lauran PT-toimintaan voit käydä tutustumassa osoitteessa www.lauramaijatraining.com





Valmentajakin tarvitsee valmentajan:

Olen 23 -vuotias valmentajan alku Etelä-pohjanmaalta ja käynyt PT- koulutukseni 3 vuotta sitten Helsingissä. Siellä tapasin myös Laura Niemelän ensimmäisen kerran. Laura oli siis kouluttajani/opettajani jo silloin. Ja heti ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen jäi sellainen fiilis, että sitten kun kasvan isoksi ( fyysisesti tämä tapahtui jo 13 -vuotiaana) haluan olla edes puoliksi yhtä hyvä valmentaja/opettaja kun Laura on. 

Kun on itse liikunta-alalla töissä, valmentaa ja ohjeistaa muita ihmisiä, tulee helposti sokeaksi sille mitä itse tekee. Hyvä esimerkki on, kun laadin itselleni treeniohjelmia ja tungen samalle päivälle 2 harjoitusta ja unohdan kokonaan kevyet viikot, puhumattakaan mistään palauttavista vapaista viikoista. Tulee vaan miljoona kovaa viikkoa ja sitten ollaan taas kipeänä. 

Oman harjoittelun ohjelmointi ja sen noudattaminen on välillä todella vaikeaa. Tietää mitä pitäisi tehdä,  mutta kun katsoo asiaa liian läheltä ei näe mikä mättää ja mikä toimii. Nousujohteisuus on tipotiessään,  harjoituspainot ei nouse, juoksuvauhdit ei kasva eikä opi uusia taitoja. Ja olen kuitenkin itse ammattilainen ja omat valmennettavat saavat aikaan huipputuloksia!

Viime keväänä kyykyistä tulikin sitten megaluokan ongelma henkilökohtaisella tasolla. Loukkasin polveni kesällä 2012 ja syväkyykyt jäivät hetkeksi unholaan. Polvi ei vaan taittunut ja kipu oli kova.  Koko viime syksyn ja talven itkin ja kiukuttelin itsekseni kun kyykyt kippasi pahasti eteen ja jaksoin nippanappa 20kg tangolla tehdä sarjaa. Tulin kyykystä peffa edellä ylös ja seisoin käytännössä varpaillani. Tätä yritettiin  korjata parin tutun kanssa ja vaihdettiin takakyykyt etukyykyiksi , sarjat olivat aina pyramideja. Mutta ei auttanut, kyykyistä tuli aika mörkö itselle ja häpesin suoraan sanottuna kyykätä paikallisella salilla kun tiesin miltä ne kyykyt näyttävät.

Sattumalta soitin Lauralle kysyäkseni apua erään asiakkaan ohjaukseen. Tulin samalla maininneeksi oman kyykkyongelmani Lauralle ja sovimme ,että seuraavalla Hesan reissulla menen Lauran luo kyykähtelemään ja hän laatii minulle kyykkyohjelmat. Tavoitteena TIETENKIN parantaa 1 maksimia takakyykyssä, mitäpä muutakaan?:)

Kävin sitten Nummelassa kyykkäilemässä Lauran valvovan silmän alla ja johan parani: jalkojen asentoa muutettiin hieman, mentiin suoraan alas eikä pyllisteltykään enää niin paljoa, painettiin jalkoja enemmän auki kun kerran näillä lonkilla tuo onnistuu. Tärkein asia oli löytää omalle fysiikalle oikea ja turvallinen kyykkyasento. Kun vartta on 181 cm ja reiden pituus noin 50 cm niin kyykkykulmat ovat huikeat.  Laura oli ensimmäinen valmentaja joka on tämän ymmärtänyt! Ei väkisin väännetty selkää täysin pystyyn eikä viety lantiota hurjan taakse.

Laura sitten teki kyykkyohjelmat ja komensi, etten Crossfit--treeneissä tee sellaisia miljoonan toiston kyykky wodeja jos haluan 1 maksimia ylöspäin. Kun oli toisen valmentajan ( ja vielä sellaisen jota itse arvostaa ihan älyttömästi ja tietää että Lauralla on niin vahva tietotaito takana) laatimat ohjelmat kädessä  niin niitä on sitten noudatettu todella tarkkaan. Nyt kyykyt kulkevat ja asento tuntuu omalta. Voimatasot nousee ja pian onkin jo se viikko kun saan kokeille 1 maksimia, jeij!!! 





Olin tässä pari viikkoa sitten koulutuksessa jossa kyykkyasentoni korjattiin leveämmäksi ja lantiota vietiin todella paljon taaksepäin. Samalla kyykättiin miljoona kertaa oman kehon painolla ja sitten vielä 50 etukyykkyä päälle. Seuraus oli ,että lonkankoukistajanani olivat kosketusarat viikon päivät.  Mietin siellä kyykätessäni että kaikilla meillä erilaiset mittasuhteet ja omat fyysiset ominaisuudet, en vaan yksikertaisesti kyykkää samalla lailla kun 165 cm mies. Tämä tulisi jokaisen valmentajan AINA huomioda. 

No nyt olen taas palautunut ja kyykkään oman ohjelman mukaan. Viime viikonloppuna Laura oli pitämässä painonnostokoulutusta meillä Seinäjoen CF salilla ja siinä tempausta tehdessäni Laura kysyi ovatko takareiteni väsyneet? Siihen sitten vastailin että joo onhan ne, johon Laura totesi, että tempaukseni ei näytä yhtään omaltani. Ei ihme, ettei suju kun takareidet ovat niin väsyneet.
Tämän kuultuani muistin taas paremmin sen mikä tekee hyvän, huolehtivan ja tarkkaavaisen valmentajan:
Hän muistaa juuri sinun liikeratasi ja huomaa kun joku mättää oikeasti. Hän osaa sanoa seis ja komentaa kotiin kun harjoittelu näyttää vaaralliselta/vääränlaiselta ja väsyneeltä.  Hän vaatii silti  tarpeeksi ja saa sinut tekemään enemmän/paremmin/kovempaa kun itse luulit että pystyit! 


Terveisin, Laura Lehtilä




perjantai 20. syyskuuta 2013

Miten hyötyä rinnallevedosta ponnistusvoimaan?



Rinnallevedon käyttö ponnistusvoiman lisäämiseksi

Koko kehon räjähtävää voimantuottoa ja suhteellista voimaa lisäämällä voidaan lisätä ponnistusvoimaa. Rinnalleveto on yksi hyvin korreloivista harjoitteista tähän tarkoitukseen. Ei ainoa harjoite, ei korvaamaton, mutta oikein suoritettuna varsinkin kahden jalan ponnistusvoimaan hyvin vaikuttava harjoite. Voimaharjoittelu, tai mikään yksittäinen harjoitusliike, ei korvaa lajiharjoittelua. Eikä tekniikan parantumisen johdosta saavutettu parempi rinnallevetotulos saa sinua välittömästi hyppäämään paremmin, mutta ajan kanssa tilanne voi olla toinen. Seuraavaksi tärkeitä teknisiä asioita, jotka vaikuttavat rinnallevedon siirtovaikutukseen ponnistusvoiman kannalta.

1. Vastaanotto – ei jänishyppyjä, vaan tasapainoiseen kyykky tai perusasentoon tiputtautuminen.

Kova tömäytys jaloilla lattiaan allemenon yhteydessä on kummallinen tapa, joka välillä tuntuu olevan pakollista rinnallevetoa tehdessä. Räjähtäviä liikkeitä tehdessä saattaa ääntä kuulua, mutta mistä kummasta on peräisin ”jänishyppy”, jossa kantapäät viedään ilmassa ensin lähemmäs pakaroita ja sitten potkaistaan maahan, ikään kuin hakien vain mahdollisimman kovaa ääntä. On tärkeä tippua räjähtävästi vakaaseen perusasentoon tai kyykkyasentoon, ei saada treenikavereita pelästymään. Vastaanottoasennon ei myöskään pitäisi olla jalat korostetun levitettynä, ns. X-asento, jota välillä näkee. Tasapainoista ja vakaata saksivastaanottoa pidän hyvänä variaationa ja vaihteluna, vaikkakin se voi helposti aiheuttaa loppuponnistuksen jättämistä hieman kesken. Tasapainoinen vakaa kyykkyasento tai perusasento raakanostoissa ovat varsinkin kahden jalan ponnistusvoiman kehittämistä varten parhaat kiinniottoasennot.

Syy, miksi vastaanottovaihe on tärkeä tarkkailun kohde, johtuu maahan kohdistuvasta paineesta. Vastaanottovaiheessa on noston suurin maahan kohdistuva paine. Hypyissä tämä sama suuri voima pitää saada tuotettua/hallittua lyhyessä, mutta voimakkaassa eksentrisessä ponnistusvaiheessa. Siksi rinnalleveto on loistava harjoitus kehittämään tiukkaa keskivartalon ”stiffnessiä”, eli pitoa, jota tarvitaan myös hypyissä. Hyvässä vastaanotossa myös jaloista iskun ottavat vastaan pelkkien etureisien lisäksi pakarat. Se opettaa hyviä tapoja hyppyjen alastuloihin ja lisää voimantuottoa itse ponnistuksiin. Toisin kuin ehkä usein luullaan, myös rinnallevedossa kyykkyyn on lyhyt ja voimakas eksentrinen vaihe vastaanotossa, jossa lisäksi hyödynnetään lihas-jänne kompleksin elastisia komponentteja voimantuoton hyödyksi, aivan kuten ponnistuksissakin. Voimantuottoaikojen puolesta kyykkynostoissa jopa täsmätäänkin vielä aika hyvin kahden jalan ponnistuksiin, varsinkin paikaltaan hypättäessä. Yhden jalan hypyissä on kontaktiaika maahan (ja aika tuottaa maksimivoima) sitten vielä aika paljon lyhyempi, joten siirtovaikutus ei läheskään yhtä hyvä ole, kuin kahden jalan ponnistuksiin. Kuitenkin rinnalleveto kyykkyvastaanoton kautta kehittää myös tehokkaasti voimaa melkein koko kehoon ja suhteellinen maksimivoima korreloi aina kohtuullisen hyvin kaikkiin ponnistuksiin.







Kuva: Laura Niemelä näyttää hyvän mallin vastaanottoasennoista raakana ja kyykkyyn.

2. Loppuveto pystyyn, ei lantion korostunutta vientiä eteen, vaan ylöspäin.
Toinen tärkeä asia rinnallevedossa on tuottaa voimaimpulssi loppuun asti ilman, että teho häviää. Sama asia on hypyissä. Voima pitää tuottaa pystysuunnassa, tangon pysyessä tasapainoalueella. Joskus näkee liiallista ja liian aikaista lantion työntämistä eteenpäin, jolloin tuotetaan vaakasuuntaisia voimia parhaimman mahdollisen pystysuuntaisen voimantuoton sijasta. Luultavasti halutaan lyödä reisillä tankoon mahdollisimman kovaa, koska tanko halutaan pompauttaa. Ajatus on virheellinen, sillä lantio saatetaan näin työntää tasapainoalueen etupuolelle, jolloin nostoratakin suuntautuu eteepäin. Myös täydellinen jalkojen ojennus saattaa jäädä näin helposti tekemättä. Aina kun esiintyy vaakasuunnan voimia pystysuuntainen yleensä heikkenee. Sekä rinnalleveto että hyppytulosten kannalta tämä opettaa vääränlaisen tavan tuottaa voimaa. Jotta rinnallevedosta saadaan hyvä hyöty ponnistusvoimaa varten, ojenna lantio ylöspäin, jalkojen ojentuessa täysin, aina päkiälle asti.
                                                                               
3. Vedon aikana paino koko jalkapohjalla
Kolmas tärkeä asia liittyy siihen perusperiaatteeseen, että tehokkain voimantuotto saadaan aloittamalla suurilla nivelillä ja pidentämällä voimantuottoimpulssia vielä lopuksi pienten nivelten avulla. Sekä rinnallevedossa että kahden jalan ponnistuksessa liike aloitetaan etureisien lisäksi ns. takaketjua hyväksikäyttämällä, eli pääasiassa pakaroiden, takareisien ja selän/keskivartalon lihasten avulla. Jotta näitä lihaksia pystytään käyttämään tehokkaasti, täytyy paino olla alkuvaiheessa koko jalkapohjalla ja vasta lopuksi pidennetään voimantuottoimpulssia nousemalla päkiöille. Liian usein rinnallevedossa on joko heti lähtöasennossa paino päkiöillä tai tangon ohitettua polven, kantapäät irroitetaan liian aikaisin maasta. Päkiöille noustaan vasta, kun lantio on ojennettu pystyyn, räjähtävästi, voimantuottoa kiihdyttäen.
  

Kuvat: Laura näyttää tangolla ja Vesa batman-trikoissa, kuinka ponnistus tapahtuu myös takaketjun lihaksia hyödyntäen koko jalkapohjalta, ojennuksen suuntautuessa pystyyn aina päkiälle asti.


Rinnallevedon käyttäminen, kun tekniikkaa vasta opetellaan osaharjoitteilla.

Tekniikan harjoittaminen voi tapahtua osa-harjoitteita tekemällä ja alkulämmittelyssä kevyemmällä vastuksella. Painon käyttäminen on kuitenkin tarpeellista osa-harjoitteissa, sillä pelkästään kevyellä kepillä, ei rytmiä ja tangon käyttäytymistä pysty oppimaan niin hyvin. Voiman ja tehon tuoton harjoittamiseen voi käyttää samanaikaisesti pääliikkeenä jotain toista liikettä tai osaharjoitetta, jonka urheilija hallitsee jo paremmin, jolloin harjoitusaikaa ei käytetä suhteettomasti yhden liikkeen tekniikan opetteluun ja saadaan myös kehitettyä voimaa koko ajan. Jos esimerkiksi urheilijan vetovaiheet ovat jo kunnossa, voi hän tehdä korkeita työntövetoja pääliikkeenä ja tehdä taitopainotuksella alkulämmittelyn tai loppuverran yhteydessä allemenon ja vastaanottovaiheen osaharjoitteita tai kääntö-allemenoharjoitteita. Voimaa pitää pystyä harjoittamaan koko ajan, koska voima on osa tekniikan hallintaa.

Vesa Jaakkola

perjantai 6. syyskuuta 2013

ETUREISIDOMINANSSI --- JATKOA: OPETTELE PERUSASENTO



Siitä lähtien kun aloin pohtimaan etureisidominanssia oikein tosissani (lue KYYKKY ON TOIMINNALLISIN LIIKE OSA II), olen alkanut näkemään sitä kaikkialla. Olen nyt tuskallisen tietoinen ihmisten (niin kuntoilijoiden kuin urheilijoidenkin) haitallisista, syvään juurtuneista liikemalleista. Joka paikassa. Koko ajan. Oman empiirisen kokemukseni pohjalta olen vetänyt yhteyden etureisidominanssin ja huonon perusasennon välille. Toki monessa tapauksessa on muna vai kana –tilanne, kumpi oli ensin: huonot voimatasot vai huonot liikemallit.


Mikä on perusasento?

Lähes kaikissa lajeissa on perusasento, jossa paino on tasaisesti jalkapohjalla, painopistettä on siirretty alas koukistamalla niveliä lonkasta alaspäin ja vastaavasti selkä kompensoi lantion fleksiota pienellä etunojalla. Voisi sanoa, että ihminen taipuu nivelistään kuin haitari, tasapainoalueen pysyessä keskellä. Jotta tasapainoalue olisi pieni ja keskellä (huomioi toki myös mahdolliset välineet), pitää painon olla tasaisesti jalkapohjalla. Tästä jämäkästä mutta rennosta asennosta pystymme reagoimaan nopeasti haluttuun suuntaan. Ajattele tenniksen pelaajaa, joka odottaa vastapelurin syöttöä.


 Kuvissa esimerkkejä perusasennosta eri lajeissa. Malleina Kristiina Böss, Vesa Jaakkola ja Laura Manni.












Lähes aina virhe perusasennossa on sama: paino on varpailla, polvet työntyvät eteen, etureisi dominoi takareiden ja pakaran kustanuksella. Ja, ikävä kyllä, yleensä aina nämä urheilijat/kuntoilijat ovat naisia.

Virheasento tulee hyvin näkyväksi rinnallevedon kiinniottovaiheessa, jolloin pitäisi ylöspäin suuntautuvan ponnistuksen jälkeen tippua alaspäin ja pysähtyä, mihinkäs muuhun kuin perusasentoon. Ilman vakaata perusasentoa kiinniotossa, on mahdotonta oppia kunnollista allemenoa.  Toiseksi yleisin virhe on huono liikkuvuus nilkoissa, lonkissa, olkapäissä – ei vain ole mahdollista päästä tarvittaviin nivelkulmiin.

HUOM! Mikäli teet rinnallevetoa fysiikkaharjoitteluna esimerkiksi pomppua varten, kiinniotto on TÄRKEIN vaihe, tästä aiheesta on tulossa uusi artikkeli lähiaikoina. Ei siis kannata tehdä kiinniottoa mihin tahansa asentoon!

Virhe rinnallevedon kiinniotossa voi tulla lantion liiallisesta työntämisestä eteen, jolloin lonkka ei ehdi takaisin perusasentoon kiinniottoa varten ja nostaja jää ”kahvakuularäkkiin”. Virhe voi tulla myös siitä, että uskalluksen puutteessa jäädään varpailleen, ettei ainakaan kaaduta pyllylleen. Virhe voi tulla myös siitä, että vastaanotto on opittu liian pystyasentoon (ja pahimmillaan vielä korostetaan sitä lyömällä jalkoja kohti lattiaa tippumisen sijasta), jolloin perusasento skipataan kokonaan – silloin allemenon opetteleminen on työlästä koska rytmi on aivan eri. Tai sitten vaan takalinjasta ei löydy tarpeeksi jerkkua pysäyttää liike perusasentoon.

Jokaisen kuntoilijankin tulisi opetella hyvä perusasento, sillä se helpottaa monien liikemallien (kuten kyykyn) oppimista ja auttaa löytämään TALOUDELLISET  ja TURVALLISET liikeradat. 

Tässä muutamia simppeleitä perusasentoharjoitteita (kiitos malleille; Tatu Pussila ja Laura Manni):

Varpailta tippuminen perusasentoon

Aloita nousemalla päkiöille, vartalo kokonaan suoristuneena. Keppi niskassa auttaa pitämään ryhtiä yllä, mutta ei ole pakollinen.

Anna vartalon tippua alaspäin, jalat leviävät hiukan sivulle, polvet ja varpaat samaan suuntaan. Painon tulisi olla nyt tasaisesti jalkapohjalla ja asennon vakaa, kuin olisit lähdössä kyykkäämään alas. Liikkeen jämäkkä pysäyttäminen auttaa  - jos paino on varpailla, kaadut eteen.

(Matalat) boksihypyt


Idea on sama kuin yllä. Liikkeen napakka pysäyttäminen auttaa löytämään hyvän ja tasapainoisen asennon. Korkeutta on helppo muuttaa kuntotason mukaan.

(Matalat) pudotukset

Lähtö joko yhdellä jalalla astuen...

...tai kahdella pudottaen. Liike on keholle vaativampi kuin boksihypyt, aloita siis matalalta.

Laskeudu jämäkästi. Asennosta pitäisi olla helppo esim. lähteä kyykkyyn.

Raaka rinnalleveto nivusilta
Aloita pystysuorasta asennosta, anna jaloilla hieman vauhtia mutta nyppää vauhti hartioilla. Varmista, että ponnistus lähtee koko jalkapohjalta, suoraan ylöspäin (ei varpailta eteenpäin). Suoristaudu pitkäksi, älä tunge lantiota eteen.

Ota jämäkkä kiinniotto suoraan perusasentoon. Samalla kun jalat laskeutuvat maahan, kyynärpäät lyövät eteen ja paino jää tasaisesti jalkapohjalle, vartalo taipuu tasapainoisesti kaikista nivelistä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

ALL CHILDREN CAN BE PHYSICALLY SUPERB



“Jokainen lapsi voi olla fyysisesti loistava”. Näin sanoi Glenn Doman, joka on omistanut elämänsä lasten hermoston kehittymisen tutkimiselle, alkuperäisenä motivaationaan auttaa aivovammaisia lapsia. 1940-luvulla hän perusti organisaation nimeltä The Institutes for The Achievement of Human Potential, jonka tutkimuksen tärkein tuote on ollut löytää linkki fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kapasiteetin sekä älykkyyden välillä.

Kaikki tämä vuosikymmenien tutkimustyö johti hyvin yksinkertaiseen päätelmään; oikein suunniteltu harjoitteluohjelma (suurine harjoitusmäärineen) vaikuttaa suurilta osin lapsen hermoston kehittymiseen. Tämä tuskin on yllätys kenellekään, mutta monelle ”ohjelman” intensiteetti varmasti on. Ainakin jos mietitään, miten paljon keskiarvolapsi liikkuu länsimaisessa kulttuurissa 2000-luvulla.

Harjoittelu alkaa heti kun lapsi on syntynyt. Ja heti ensimmäisenä haluan kertoa, että kyse ei ole HARJOITTELUSTA vaan aivan luonnollisesta liikkumisesta. Homman juju on siinä, että lapselle annetaan mahdollisimman paljon mahdollisuuksia liikkua. Esimerkiksi, vauvaa tulisi aina pitää mahallaan eikä selällään, jolloin raajojen liikkeistä tulee mielekkäitä sen sijaan, että vauva vain heiluttelisi niitä ilmassa. Pikkuhiljaa vauva oppii, että raajoja liikuttamalla saa jotain aikaiseksi; pääsee etenemään, vaikkakin vain sentin kerrallaan aluksi. Näin opitaan ryömimään. Herra Domanin mukaan selällään oleva vauva on väärin päin avuttomassa tilassa, eikä raajojen liikuttelu ole mielekästä. 

Kun vauvaa pidetään jatkuvasti mahallaan, oppii hän keskivertoa (lue: liikkumattomampaa) nopeammin ryömimään, koska saa enemmän toistoja ja mahdollisuuksia oppia, mitä raajojen liikuttelusta alustaa vastaan tapahtuu. Sen jälkeen annetaan mahdollisimman paljon mahdollisuuksia ryömiä, mikä johtaa nopeampaan konttaamisen oppimiseen, sama idea pätee kävelemiseen, roikkumiseen jne. Kun lapsi saa enemmän mahdollisuuksia oppia fyysisen tekemisen kautta, hän harjoittaa sekä lihaksiaan että aivojaan, mikä tarkoittaa hermoston harjoittamista, mikä taas tarkoittaa taitavampia ja fiksumpia lapsia! Yksinkertaista, eikö? Miksi emme kaikki sitten tarjoa näitä mahdollisuuksia lapsillemme, haluammehan heille parasta?

Siinä ideologia erittäin lyhyesti, kehotan kaikkia tutustumaan tarkemmin The Institutes for The Achievement of Human Potential ja The Evan Thomas Instituten toimintaan ja kirjallisuuteen. Minua jäi kiinnostamaan yllä oleva kysymys. Me valmentajat olemme jo pitkään nurisseet keskenämme siitä, kuinka lasten urheilussa määrä ja laatu eivät ole tarvittavalla tasolla, jotta tuottaisimme huippuja. Lapset tuodaan autolla tunnin harjoituksiin, joissa he saavat pahimmillaan vain noin 20 toistoa ja 20 aktiivista minuuttia. Sitten heidät haetaan autolla kotiin leikkimään sisätiloissa. Tämä on kauhuskenaario, joka on valitettavan usein todellisuutta. Ja tästä tilanteesta ja sen muuttamisestahan voitaisiin keskustella tuntikausia…

Minun mielestäni tämä ajatus siitä, että lapsen hermostoa aletaan aktiivisesti kehittää liikkumisen avulla heti syntymästä, ansaitsisi enemmän huomiota. Itse asiassa en ole edes törmännyt tällaiseen ideologiaan tällaisessa mittakaavassa aikaisemmin. Suurin vaatimus fyysisesti älykkäiden lasten luomiseksi on vanhempien oma aktiivisuus. Liikkumismahdollisuuksien tarjoaminen sen sijaan, että lasta pidetään paikoillaan sittereissä ynnä muissa, tarkoittaa sitä, että myös vanhemman pitää olla aktiivisempi. Uusien taitojen opettamisen opettelu – ja sitten sen keskivertoa aikaisemmin  nopeamman ja ketterämmän ja fiksumman kaitseminen – vaatii paljon aikaa, energiaa ja sitoutumista.

En kuulu niihin vanhempiin, jotka sitovat riisipusseja vauvojen jalkoihin. Olen vain todella ihmeissäni siitä, miksi aikainen liikkuminen saa niin vähän huomiota. Jos me todella tahdomme taitavia nuoria urheilijoita, eikö yleistaitojen harjoittaminen kannattaisi aloittaa heti kun mahdollista (mikä on ihmiselle täysin luonnollista – liikkumattomuus ei ole), eikä vasta sitten, kun lasta kuskataan ensimmäisiin ohjattuihin harjoituksiin tai kun ”oikea herkkyyskausi” koittaa. Enemmän toistoja -> paremmat taidot, aikaisempi aloitus -> mahdollistaa enemmän toistoja.



”All children can be physically superb” said Glenn Doman who started studying children’s nervous systems after World War II in order to help brain injured children. He is the founder of The Institutes for The Achievement of Human Potential that today sums up their studies to help all children use their full potential by showing a link between physical activity and physical capability and intelligence.

All these decades of studying lead to a very simple finding; a properly designed physical program (and large amounts of exercise) has a great impact on the child´s nervous system. I’m sure that this is no surprise to anyone, but as one starts to study this particular program, the intensity of it might seem surprising. At least if we look at how things are done, on average, in the modern western world.
Exercising starts the minute the baby is born, and let’s remember this is not EXERCISING, just moving naturally. 

The idea is that the child is given the largest amount of possibilities to learn how to move. For example, the baby is put in a prone position rather than supine thus giving a reason for moving legs and arms. The reason is to learn how to crawl. According to Mr. Doman, a baby spending most of his or hers time on their back is spending his or her time upside down in a helpless state, not being able to do anything useful with his or her limbs, just waiving them around. 

When the baby is turned the right way up, on the belly, he or she has the possibility to actually learn how to use their limbs for something with a meaning; getting around. Of course, it does not happen in a day, but all these babies have learnt to crawl before average age. And after that, they are given mas many possibilities as possible to crawl around thus they learn to creep faster than more immobile children. And the same idea applies to learning how to walk and brachiate and so on. More opportunities to learn how to move means working both the muscles and the brain means developing the nervous system means more physically capable and intelligent kids! Simple, right? So why don’t we all do it like this, don´t we all want the best for our children?

That is the short of it, everyone can get familiar with The Institutes for The Achievement of Human Potential and The Evan Thomas Institute, and Mr. Domans litterature. I am very interested in the question above. Among us coaches there has been a lot of conversation about the quality and actual quantity of exercise in kids´ sport activities. Parents drive them to practise, which lasts for an hour, and during that hour one child gets maybe 20 repetitions in 20 minutes of actually active time. Then the kids ride back home in a car and go play videogames etc. This is the worst case scenario, but unfortunately very, very common. And from here we could go on for hours about how to improve the system to get those elite athletes…

This idea of starting to boost your child’s nervous system the day he or she is born by constantly providing possibilities to exercise was new to me and I think it deserves a lot more attention than it is getting at the moment. The major requirement for making our kids more physically intelligent is parental activity. Providing those opportunities instead of sitting the kids in carriers or playpens means being more active yourself. Learning how to teach your child new skills and then watching after them as they get faster and more agile (and smarter) earlier than average takes a lot of energy and commitment.

Don’t get me confused with those parents who tie little bags of rice on their babies’ feet, I am just wondering why early mobility is not getting more attention. If we really want skilful young athletes, shouldn’t we start thinking about it as early as possible (which is natural for a human being – immobility is not) instead of when we take the child to their first actual hobby or when they hit the “right age”? More repetitions leads to better skills, earlier start allows more repetitions. 

Laura

Let the children play! Crawl, creep, hang, run, lift, throw, climb!