Koko kehon räjähtävää voimantuottoa ja suhteellista voimaa
lisäämällä voidaan lisätä ponnistusvoimaa. Rinnalleveto on yksi hyvin
korreloivista harjoitteista tähän tarkoitukseen. Ei ainoa harjoite, ei
korvaamaton, mutta oikein suoritettuna varsinkin kahden jalan ponnistusvoimaan
hyvin vaikuttava harjoite. Voimaharjoittelu, tai mikään yksittäinen
harjoitusliike, ei korvaa lajiharjoittelua. Eikä tekniikan parantumisen
johdosta saavutettu parempi rinnallevetotulos saa sinua välittömästi hyppäämään
paremmin, mutta ajan kanssa tilanne voi olla toinen. Seuraavaksi tärkeitä
teknisiä asioita, jotka vaikuttavat rinnallevedon siirtovaikutukseen
ponnistusvoiman kannalta.
Kova tömäytys jaloilla lattiaan allemenon yhteydessä on
kummallinen tapa, joka välillä tuntuu olevan pakollista rinnallevetoa tehdessä.
Räjähtäviä liikkeitä tehdessä saattaa ääntä kuulua, mutta mistä kummasta on
peräisin ”jänishyppy”, jossa kantapäät viedään ilmassa ensin lähemmäs pakaroita
ja sitten potkaistaan maahan, ikään kuin hakien vain mahdollisimman kovaa
ääntä. On tärkeä tippua räjähtävästi vakaaseen perusasentoon tai
kyykkyasentoon, ei saada treenikavereita pelästymään. Vastaanottoasennon ei
myöskään pitäisi olla jalat korostetun levitettynä, ns. X-asento, jota välillä
näkee. Tasapainoista ja vakaata saksivastaanottoa pidän hyvänä variaationa ja
vaihteluna, vaikkakin se voi helposti aiheuttaa loppuponnistuksen jättämistä
hieman kesken. Tasapainoinen vakaa kyykkyasento tai perusasento raakanostoissa
ovat varsinkin kahden jalan ponnistusvoiman kehittämistä varten parhaat
kiinniottoasennot.
Syy, miksi vastaanottovaihe on tärkeä tarkkailun kohde,
johtuu maahan kohdistuvasta paineesta. Vastaanottovaiheessa on noston suurin
maahan kohdistuva paine. Hypyissä tämä sama suuri voima pitää saada
tuotettua/hallittua lyhyessä, mutta voimakkaassa eksentrisessä
ponnistusvaiheessa. Siksi rinnalleveto on loistava harjoitus kehittämään
tiukkaa keskivartalon ”stiffnessiä”, eli pitoa, jota tarvitaan myös hypyissä.
Hyvässä vastaanotossa myös jaloista iskun ottavat vastaan pelkkien etureisien
lisäksi pakarat. Se opettaa hyviä tapoja hyppyjen alastuloihin ja lisää
voimantuottoa itse ponnistuksiin. Toisin kuin ehkä usein luullaan, myös
rinnallevedossa kyykkyyn on lyhyt ja voimakas eksentrinen vaihe vastaanotossa,
jossa lisäksi hyödynnetään lihas-jänne kompleksin elastisia komponentteja
voimantuoton hyödyksi, aivan kuten ponnistuksissakin. Voimantuottoaikojen
puolesta kyykkynostoissa jopa täsmätäänkin vielä aika hyvin kahden jalan
ponnistuksiin, varsinkin paikaltaan hypättäessä. Yhden jalan hypyissä on kontaktiaika
maahan (ja aika tuottaa maksimivoima) sitten vielä aika paljon lyhyempi, joten
siirtovaikutus ei läheskään yhtä hyvä ole, kuin kahden jalan ponnistuksiin.
Kuitenkin rinnalleveto kyykkyvastaanoton kautta kehittää myös tehokkaasti voimaa
melkein koko kehoon ja suhteellinen maksimivoima korreloi aina kohtuullisen
hyvin kaikkiin ponnistuksiin.
Kuva: Laura Niemelä näyttää hyvän mallin
vastaanottoasennoista raakana ja kyykkyyn.
2. Loppuveto pystyyn,
ei lantion korostunutta vientiä eteen, vaan ylöspäin.
Toinen tärkeä asia rinnallevedossa on tuottaa voimaimpulssi
loppuun asti ilman, että teho häviää. Sama asia on hypyissä. Voima pitää tuottaa
pystysuunnassa, tangon pysyessä tasapainoalueella. Joskus näkee liiallista ja
liian aikaista lantion työntämistä eteenpäin, jolloin tuotetaan vaakasuuntaisia
voimia parhaimman mahdollisen pystysuuntaisen voimantuoton sijasta. Luultavasti
halutaan lyödä reisillä tankoon mahdollisimman kovaa, koska tanko halutaan
pompauttaa. Ajatus on virheellinen, sillä lantio saatetaan näin työntää
tasapainoalueen etupuolelle, jolloin nostoratakin suuntautuu eteepäin. Myös
täydellinen jalkojen ojennus saattaa jäädä näin helposti tekemättä. Aina kun
esiintyy vaakasuunnan voimia pystysuuntainen yleensä heikkenee. Sekä
rinnalleveto että hyppytulosten kannalta tämä opettaa vääränlaisen tavan
tuottaa voimaa. Jotta rinnallevedosta saadaan hyvä hyöty ponnistusvoimaa
varten, ojenna lantio ylöspäin, jalkojen ojentuessa täysin, aina päkiälle asti.
3. Vedon aikana paino
koko jalkapohjalla
Kolmas tärkeä asia liittyy siihen perusperiaatteeseen, että
tehokkain voimantuotto saadaan aloittamalla suurilla nivelillä ja pidentämällä
voimantuottoimpulssia vielä lopuksi pienten nivelten avulla. Sekä
rinnallevedossa että kahden jalan ponnistuksessa liike aloitetaan etureisien
lisäksi ns. takaketjua hyväksikäyttämällä, eli pääasiassa pakaroiden,
takareisien ja selän/keskivartalon lihasten avulla. Jotta näitä lihaksia
pystytään käyttämään tehokkaasti, täytyy paino olla alkuvaiheessa koko
jalkapohjalla ja vasta lopuksi pidennetään voimantuottoimpulssia nousemalla
päkiöille. Liian usein rinnallevedossa on joko heti lähtöasennossa paino
päkiöillä tai tangon ohitettua polven, kantapäät irroitetaan liian aikaisin
maasta. Päkiöille noustaan vasta, kun lantio on ojennettu pystyyn,
räjähtävästi, voimantuottoa kiihdyttäen.
Kuvat: Laura näyttää tangolla ja Vesa batman-trikoissa,
kuinka ponnistus tapahtuu myös takaketjun lihaksia hyödyntäen koko
jalkapohjalta, ojennuksen suuntautuessa pystyyn aina päkiälle asti.
Rinnallevedon käyttäminen, kun tekniikkaa vasta opetellaan osaharjoitteilla.
Tekniikan harjoittaminen voi tapahtua osa-harjoitteita tekemällä ja alkulämmittelyssä kevyemmällä vastuksella. Painon käyttäminen on kuitenkin tarpeellista osa-harjoitteissa, sillä pelkästään kevyellä kepillä, ei rytmiä ja tangon käyttäytymistä pysty oppimaan niin hyvin. Voiman ja tehon tuoton harjoittamiseen voi käyttää samanaikaisesti pääliikkeenä jotain toista liikettä tai osaharjoitetta, jonka urheilija hallitsee jo paremmin, jolloin harjoitusaikaa ei käytetä suhteettomasti yhden liikkeen tekniikan opetteluun ja saadaan myös kehitettyä voimaa koko ajan. Jos esimerkiksi urheilijan vetovaiheet ovat jo kunnossa, voi hän tehdä korkeita työntövetoja pääliikkeenä ja tehdä taitopainotuksella alkulämmittelyn tai loppuverran yhteydessä allemenon ja vastaanottovaiheen osaharjoitteita tai kääntö-allemenoharjoitteita. Voimaa pitää pystyä harjoittamaan koko ajan, koska voima on osa tekniikan hallintaa.
Vesa Jaakkola